Messukylän parhaaksi

Olen asunut kohta kymmenen vuotta Messukylässä. Vaikka valtuutettujen ensisijainen tehtävä on kehittää koko kaupunkia, jokainen tuntee omat kotikulmansa parhaiten. Siksi Messukyläkin tarvitsee oman raatimiehensä. Kokosin tähän Messukylän kannalta polttavimmat kuntapoliittiset aiheet.

Puutarhakaupunkia pitää vaalia. Messukylän ainutlaatuisuus nojautuu pientaloihin puutarhoineen, hyvään sijaintiin, rauhalliseen elämänmenoon, lähiluontoon ja kirkkopitäjän vanhaan kulttuuriperintöön. On vaikea keksiä parempaa paikkaa päiväkävelylle! On tärkeä huolehtia siitä, ettei liian voimakas rakentaminen vaaranna miljöötä.

Palveluitakin tarvitaan. Pientalovaltaisuuden kääntöpuolena on se, että likimain kaikki palvelut ovat kuolleet. Vanhempi polvi vielä muistaa pankkikonttorit ja kaupat, mutta huoltoaseman ja Munkkimiesten kahvilan sulkeuduttua jäljellä on enää grilli. Messukylänkadun varteen on kaavoitettu matalia kerrostaloja, joista yhteen sijoittuisi myös lähikauppa. Pärjätäkseen kauppa tarvitsee hieman lisää asukkaita, enkä pidä pahana, jos rakennushankkeet Messukylänkadun itäpäässä toteutuisivat. Joutuisin toki katselemaan työmaata oman kodin ikkunasta, mutta kauppaa emme saa ilman katuvarren kerrostaloja.

Katuremontti ja äkkiä. Messukylänkadun uudistamista on suunniteltu pitkään, mutta suunnitelmat hyllytettiin viime vuonna. Nelikaistainen katu on vaarallinen, suojateistä tulee kuolemanloukkuja ja siinä ajetaan ylinopeutta. Pyöräilijöille on aivan liian vähän tilaa. Monen autoilijan mielestä liikenteen sekaan on vaikea kääntyä. Katuremonttiin ei kuitenkaan ryhdytty, koska "autopuolueen" mielestä nelikaistaista katua tarvittaisiin muka keskustan syöttöliikenteeseen. Liikennesuunnittelijoiden mielestä näin ei suinkaan ole eikä katu ruuhkautuisi kaksikaistaisenakaan. Tässä taisi vain käydä sillä tavalla, että liikenneturvallisuutta alettiin vastustaa identiteettipoliittisin perustein. Mikäli pääsen valtuustoon, teen töitä katuremontin puolesta ennen kuin joku ehtii jäädä auton alla.

Joukkoliikenne uudelle tasolle. Messukylästä pääsee kivasti bussilla keskustaan. Suunnitelmissa on, että Kaukajärveltä ajaisivat vuodesta 2027 alkaen uudet sähkökäyttöiset nivelbussit. Näihin "superbusseihin" voi nousta kaikista ovista, ne kulkevat 10 minuutin välein ja liikennevaloilla autetaan niiden etenemistä risteyksissä. Tämä on messukyläläisten kannalta hieno juttu ja pitää varmistaa, että myös saamme superbussit linjalle 8. Superbussilinjan myötä voidaan avata myös keskustelu Vuohenojan ratikkapysäkistä, joka mahdollistaisi liityntäliikenteen ratikasta superbussiin. Ratikkapysäkille on varaus, mutta sitä ei ole avattu liian vähäiseksi arvioidun matkustajamäärän takia. Kohta se voisi onnistua.

Lähijunaliikenne sitten myöhemmin. Messukylän juna-asema suljettiin vuonna 1986 ja sen avaamista moni toivoo - minä rautatiealan ihmisenä myös. Lähijunaliikenteen kannalta tilanne on kuitenkin aika hankala. Tällä hetkellä Tampereen asemalla on liian vähän laitureita ja raiteissa pullonkauloja. Kun pitkänmatkan junat lähtevät asemalta tasatunnein, asemalla voi olla yhtä aikaa Turkuun, Poriin, Seinäjoen ja Jyväskylään suuntiin sekä parikin Helsinkiin menevää. Kun tavaraliikennekin muistetaan, sinne ei vain mahdu lähijunia sekaan. Toimiva lähijunaliikenne vaatisi lyhyttä vuoroväliä, jotta ihmiset voivat mennä asemalle kelloa katsomatta. Ihanteellinen olisi itä-länsisuuntainen lähijunayhteys Nokialta Kangasalle, mutta täällä itäpuolella asemat jäisivät auttamatta liian hiljaisiksi. Lännessä Tesoman matkustajamäärät ovat olleet pettymys. Mikäli ratavarteen onnistutaan kaavoittamaan merkittävästi lisää asuntoja, säännöllinen lähijuna voisi onnistua, mutta alkavalla valtuustokaudella Messukylän aseman avaaminen jää unelmaksi. Kaupunki ei voi omin päin laajentaa valtion rataverkkoa, eikä siihen rahatkaan riittäisi.