Aikajana

Tälle aikajanalle olen koonnut muutamia nostoja asioista, joita olen viimeisten vuosikymmenten aikana tehnyt. Kaikkea ei voi mitenkään kertoa, mutta tässä on listattuna muutamia tähtihetkiä ja elämänkäänteitä.

2024 Olen töitteni takia ollut paljon esillä, mutta viime vuonna kansainvälinen näkyvyys lähti lapasesta. Lenin-museo piti tuoda lähemmäs tätä päivää ja päätimme samalla nimenmuutoksesta. Niinpä venäläismedioissa minua on syytetty Washingtonin käsikassaraksi ja peräkammarikommunistit leimasivat fasistiksi. Toisessa ääripäässä taas uhkailtiin neuvostoaikaisten kokoelmien polttamisella, museon ovien naulaamisella ja pitipä minutkin sulkea sinne sisälle. Karavaani kuitenkin kulkee ja Idänsuhteiden museo Nootti avautui yleisölle 15.2.2025. Kannattaa muuten tutustua!

2023 Soteuudistuksen myötä vanha sivistyslautakunta jaettiin kahtia. Uuteen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakuntaan tarvittiin alan asiantuntijaa, joten vaihdoin lautakuntaa. Kuvalassa olemme muun muassa uusineet tekonurmia, huolehtineet kulttuuripalveluista ja rahan riittävyydestä. Isoimpana saavutuksena pidän Vuoreksen kirjastoa, joka avataan vuonna 2025.

2022 Kesällä 2022 iso työni tuli päätökseen, kun väittelin tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Väitöskirjani Ratajätkät. Rautatienrakentajat kokemukset 1857-1939 ilmestyi tietokirjani, jonka ensipainos myytiin puolessa vuodessa loppuun. Sen jälkeen olen saanut kiertää pitkin Suomea luennoimassa radanrakentajista ja samasta aiheesta käsikirjoittamani näyttely on ollut esillä monissa kaupungeissa. Kirja sai keväällä 2024 työväentutkimuspalkinnon.

2021 Olin ensimmäistä kertaa kuntavaaleissa ehdoilla ja pääsin SDP:n 13. varavaltuutetuksi. Minut nimettiin seudulliseen joukkoliikennelautakuntaan, jossa pääsin ratkomaan bussiliikenteen erilaisia solmuja. Pystyimme muun muassa korvaamaan vanhoja dieselromuja uusilla sähköbusseilla ja pidimme huolen siitä, että liikennöitsijöitä sakotettiin ajamattomista vuoroista.

2020 Ensimmäinen koronakevät oli museonjohtajalle hurjaa aikaa, kun lyhyellä aikajänteellä jouduttiin sulkemaan museo ja löytämään kymmenille ihmisille etätöitä. TTT:n hallituksessa olimme saman myllerryksen pyörteissä - esittävissä taiteissa korona teki rumaa jälkeä mutta selvisimme Marinin hallituksen tukipakettien ansiosta.

2019 Keväällä osallistuin hallitusneuvotteluihin. Olin asiantuntijaneuvottelijana kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioissa. Saimme tehtyä hyviä päätöksiä muun muassa luovien alojen kehittämisestä, korotimme taiteilija-apurahoja ja sovimme esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta. Liikunnallisuuden vahvistaminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy ovat isoja tavoitteita. Jälkikäteen on ollut hienoa huomata, miten jotkin neuvottelemani sanamuodot ovat myös konkreettisesti alkaneet toteutua!

2018 Aloitin vuoden alussa SDP:n kulttuuripoliittisen työryhmän puheenjohtajana ja ryhdyimme tekemään puolueelle uutta kulttuuripoliittista ohjelmaa. Ohjelma tehtiin isolla porukalla ja olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ohjelma vastaa omaa kulttuuripoliittista ajatteluani. Suosittelen tutustumaan!

2017 Itsenäisyyden juhlavuosi oli tietysti monille museoille iso juttu. Me valmistelimme Werstaalla monta vuotta uutta päänäyttelyä, joka avattiin otsikolla Vapauden museo. Siitä tuli yksi hienoimmista näyttelyistä, joita olen ollut tekemässä.

2016 Muutimme perheen kanssa Messukylään mukavaan rivitaloon. Messukylässä on hienoa hyvät ulkoilumahdollisuudet, vanhan kirkonkylän miljöö ja mutkattomat ihmiset. Alueelle sopii vielä täydennysrakentamista ja tänne tarvittaisiin lähikauppa. Messukylän asemalla junat pysähtyivät viimeksi vuonna 1988 ja siihen pitää saada muutos.

2015 Tähän aikaan Tampereen rautatieasema oli todella tuttu miljöö. Erilaiset luottamustehtävät heittivät miestä pääkaupunkiseudulle. Olin tuolloin Suomen museoliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallituksissa, opetus- ja kulttuuriministeriössä tekemässä museopoliittista ohjelmaa, Hyvinkäällä Rautatiemuseon hallituksessa ja Voionmaan opistokin yhdistyi Kiljavan kanssa ja muutti Tampereen yliopiston kupeeseen. Opin kyllä vähentämään luottamustoimia, pitää osata myös luopua ajallaan!

2014 Töiden takia olen kiertänyt paljon ulkomailla puhumassa museoista ja oppimassa uutta. Elokuussa teimme Museoliiton kanssa ehkä kaikkein kauaskantoisimman reissun Amsterdamiin, jossa tutustuimme sikäläiseen Museokorttiin. Toimme idean Suomeen ja olin Museoliiton varapuheenjohtajana nuijan varressa, kun museokorttiyhtiö perustettiin. Eihän Museokortti tietenkään minun ideani ollut, mutta päätöksentekijänä onnistuin uskomaan siihen ja viemään sitä kohti toteutusta.

2013 Tämä oli niitä aikoja, jolloin museofuusiot täyttivät työpäivät. Työväenmuseo Werstas yhdistyi vuonna 2012 Kuurojen museon kanssa ja 2014 otimme vastuun Lenin-museosta. Molemmat olivat pieniä organisaatioita, joilla oli erilaisia vaikeuksia ihan vain kokonsakin takia. Kulttuuritoimijoiden yhdistäminen ei ole helppoa, eikä fuusioita ole Suomessa tehty alkuunkaan niin paljon kuin kannattaisi.

2012 Työskentelin alkuvuoden opetus- ja kulttuuriministeriön selvitysmiehenä. Tein selvityksen valtakunnallisista erikoismuseoista. Tämä oli mielenkiintoinen rupeama, jonka aikana tuli Suomi tutuksi. Selvitystä ovat monet sittemmin kiitelleet.

2011 Olin ensimmäisen kerran tutkimusvapaalla väitöskirjani parissa. Tutkin suomalaisten rautatienrakentajien historiaa ja kiersin etsimässä aineistoa arkistoista. Näihin aikoihin alkoi myös se lapsiperhearki, yövalvomiset, oksennustaudit ja päiväkodit. Ihania mutta raskaita aikoja.

2010 Järjestimme loppukesästä Tampereella ison Reusing the industrial past-konferenssin, johon osallistui satoja teollisuusperinnön ja tekniikan historian asiantuntijoita ympäri maailmaa. Tämä oli ensimmäisiä isoja konferensseja, joita olin tekemässä ja Tampere onnistui isäntäkaupunkina loistavasti. Henkilökohtaisesti hienointa oli valinta työväenmuseoiden maailmanjärjestön, Worklabin, uudeksi puheenjohtajaksi. Hoidin puheenjohtajuutta 11 vuotta.

2009 Alkuvuodesta aloitti pitkän työnsä Taiteen ja kulttuurin saavutettavuustyöryhmä, jossa opin paljon uutta esteettömyydestä, kulttuurin moninaisuudesta ja valitettavasti myös suomalaisesta syrjinnästä. Monet työryhmän ehdotuksista olivat liian radikaaleja, mutta Kulttuuria kaikille -palvelu ja Kaikukortti saivat työstä alkunsa. Kaikukortti on nyt Tampereellakin käytössä.

2008 Näihin aikoihin minulla alkoi olla yhä enemmän kysyntää museologian opettajana. Vedin jo toistamiseen museoiden ja yhteiskunnan suhdetta luotaavan kurssin Tampereen yliopistossa, mutta minua pyydettiin opettamaan myös Turkuun ja Helsinkiin. Erilaisia luentoja on kertynyt tavallisesti toistakymmentä vuodessa.

2007 Yksi elämän parhaista ratkaisuista sattui, kun muutettiin vaimon kanssa yhteen ja ostettiin pieni kolmio Kiinanmuurista. Kiinanmuurin pihalla saivat lapset kasvaa ja jossain vaiheessa pelasin jopa muurin omassa joukkueessa puistofutista. Kaleva oli monella tapaa hieno paikka asua, mutta lasten kasvaessa asunto kävi auttamatta liian pieneksi.

2006 Museonjohtajana täytyi oppia paljon uutta johtamisesta, taloudesta ja hallinnosta. Kun ei osaa, pitää opiskella ja hakea tukea. Minä hakeuduin Tampereen yliopiston Johtamistieteiden laitokselle, verkostoiduin museonjohtajien järjestössä ja kehitin itseäni. Silloin olin Suomen nuorin museonjohtaja, nyt olen jo virkaiältäni vanhin valtakunnallisten vastuumuseoiden johtajista.

2005 Elämäni muuttui ystävänpäivänä 2005, kun työväenmuseon johtaja Pontus Blomster menehtyi traagisessa auto-onnettomuudessa. Hain vapautunutta työpaikkaa ja aloitin vappuna työt Tampereella. Asunto löytyi Hatanpäältä ja opittavaa oli paljon. Tampere on onneksi kaupunki, jonne on helppo tulla. Täällä monet muutkin ovat junantuomia.

2004 Tein töitä Suomen museoliitossa Helsingin keskustassa. Olin tiedottaja, tein lehteä, jeesasin toimittajia ja tein kirjaa museopedagogiikasta. Opin ymmärtämään suomalaista kulttuurikenttää ja edunvalvontatyötä monesta näkökulmasta.

2003 En varmasti koskaan tule puhumaan suuremmalle yleisölle kuin talvella 2003. Yhdysvallat oli hyökännyt Irakiin ja olin rauhanaktiivina mukana järjestämässä sodanvastaista toimintaa. Meitä oli Senaatintorilla yli 20 000 ihmistä ja olin mielenosoituksen toinen juontaja. Jälkikäteen ajatellen olimme niin oikeassa - Lähi-idän nykyinen kaaos sai paljolti aikansa tuosta typerästä sodasta.

2002 oli merkittävä vuosi, jolloin valmistuin historian opettajaksi. Sain gradusta parhaan eli laudaturin arvosanan, mutta en lähtenyt tutkijanoppiin vaan suuntasin museoalalle. Syksyllä sain elämäni ensimmäisen vakituisen työn Museoliitosta.

1998 Muutin omaan opiskelija-asuntoon Helsinkiin. Asuin ensin Itäkeskuksessa, sitten Vallilassa ja Hermannissa. Monenlainen elämä tuli opiskeluaikoina tutuksi ja elin pienellä budjetilla, kuten kaikki opiskelijat. Kesäisin tienasin rahaa museotöissä Seurasaaren ulkomuseossa, talvisaikaan tein taittotöitä.

1996 Kirjoitin ylioppilaaksi ja pääsin Helsinkiin opiskelemaan historiaa. Historia oli lapsesta saakka kiinnostanut minua ja se tuntui heti omalta alalta.

1993 Aloitin lukio-opinnot Helsingin kuvataidelukiossa. Taidelukio tuntui luonnolliselta valinnalta - olin ollut kuvataidekouluissa pienen ikäni, tykkäsin erityisesti piirtää sarjakuvia ja koulun boheemi ilmapiiri ruokki luovuutta. Koulussa kuitenkin ymmärsin, että lahjani ja innostukseni eivät riitä taiteilijaksi.

1984 Aloitin alakoulun Keravalla, jonne perheeni oli juuri muuttanut. Kerava oli mukava, pieni radanvarsikaupunki, jossa oli hyvä kasvaa. Teini-iässä alkoi 1990-luvun lama, jolloin ymmärsin, ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Kiinnostukseni yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja vaikuttamisen merkitykseen kypsyi jo tuolloin.

1977 Synnyin Oulussa, jonka teatterissa isäni työskenteli. Matka jatkui sieltä Jyväskylään ja Keravalle. Äitini teki käännöstöitä ja katsoi lapsilauman perään. Lapsuuteni oli hyvä ja onnellinen - toivon, että kaikki lapset saisivat sellaisen.