> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Puolustusmenot pitäisi nyt jäädyttää

Suomalainen kenraalikunta ja puolustusministeri Kääriäinen ovat saaneet hyvin mediassa läpi viestin määrärahatarpeistaan. On sitten kyse varuskuntien sulkemisesta armeijan itse laatiman priorisointisuunnitelman mukaisesti, Nato-jäsenyydellä pelottelusta tai aseteknologian kehityksestä, nämä herrat osaavat aina vedota pieniin puolustusmenoihin.

Julkisuudessa on saatu läpi käsitys siitä, että puolustusmenoja jatkuvasti leikattaisiin. Näinhän ei ole todellakaan käynyt. Puolustusmäärärahat ovat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana noin 65 prosenttia. Vuosi 2007 ei toki näytä edellisvuotta lihavammalta, koska asehankinnat eivät pysyneet aikataulussa. Sen sijaan puolustusvoimien toimintamenot nousevat indeksisidonnaisuuden ansiosta jälleen kymmeniä miljoonia. Sitomalla puolustusmenot indeksikorotuksiin eduskunta on hyväksynyt jatkuvan asevarustelukierteen.

Helsingin Sanomat vertaili tammikuun alussa EU:n tilastoviraston tietoja 25 jäsenmaan puolustusmenoista. Suomi on listan 6. sijalla. Enemmän asevarusteluun käyttävät vain ydinasevallat Ranska ja Iso-Britannia, Turkin kanssa sapelia kalistelevat Kypros ja Kreikka sekä omaa aseteollisuuttaan tukeva Ruotsi. Puolustusministeri Kääriäinen kommentoi, että puolustusmenoista kertovia tilastoja käytetään tarkoituksenmukaisella tavalla riippuen siitä, kuka puhuu. Ilmeisesti Kääriäinen ei siis käytä Eurostatin tilastoja.

Mielenkiintoisinta tilastossa on se, että eniten puolustukseen sijoittavat juuri laajan asevelvollisuuden maat Suomi, Kreikka ja Kypros. Tilanne näyttäisi vielä pahemmalta, jos siinä huomioitaisiin, miten yleinen asevelvollisuus rasittaa kansantaloutta lyhentämällä työuraa ja pidentämällä opiskeluaikoja. Meillähän on totuttu perustelemaan yleistä asevelvollisuutta edullisena ja kustannustehokkaana ratkaisuna.

Suomen kannattaisi seurata eurooppalaisia esimerkkejä, ryhtyä keventämään asevelvollisuutta ja samalla säästää puolustusmenoissa. Puhdas palkka-armeija ei ole järkevä ratkaisu, vaan malli, jossa asevelvollisuus muodollisesti säilyy, mutta vain osa ikäluokasta valikoidaan kutsunnoissa koulutukseen. Valintaperusteena voisi olla sekä armeijan peräämä lahjakkuus että vapaaehtoisuus. Peruskoulutuksen jälkeen voitaisiin palkata osa varusmiehistä sopimussotilaiksi perehtymään vaativien asejärjestelmien käyttöön. Esimerkiksi meri- ja ilmavoimien sekä ohjusilmatorjunnan kaikki keskeiset tehtävät ovat jo nyt ammattisotilaiden varassa.

Vaalitaistelun ja hallitusneuvotteluiden aikana on vaarana, että poliitikot sitoutuvat kenraalikunnan toiveisiin. Järkevintä olisi jäädyttää puolustusmenot nykyiselle tasolleen, ja pohtia turvallisuuspoliittisessa selonteossa rehellisesti puolustusratkaisun järkevyyttä ja laskea yleisen asevelvollisuuden kansantaloudelliset kustannukset. Sen jälkeen tiedetään, millainen hinta maanpuolustuksesta kannattaa maksaa.

Puolustusmenoihin on vaadittu suurempia korotuksia sillä perusteella, että asejärjestelmien hinnat tulevaisuudessa kallistuvat. Väite perustuu asevarustelun petolliseen logiikkaan. Aseteollisuus on aina halunnut vauhdittaa liiketoimintaansa antamalla kuvan, jonka mukaan varustelu lisää kansallista turvallisuutta. Historiassa on oivallisia esimerkkejä kilpavarustelusta, jonka seurauksena kaikki hankkivat entistä tuhovoimaisempaa kalustoa, mutta globaali turvallisuus ei uusista aseista huolimatta parantunutkaan. Jos hyväksytään peruste, että puolustusmenoja täytyy korottaa teknologian kehittymisen takia, menot varmasti kasvavat maailman tappiin saakka.

Puolustusmenoissa olisi ylipäätään syytä noudattaa korkeampaa moraalia kuin useimpien muiden menoerien kohdalla. Asevarustelu ei edistä suomalaisten hyvinvointia millään tavalla. Varustelu on aina muusta pois. Varustelupäätös on moraalisesti arveluttava, koska se todennäköisemmin lisää kuin vähentää muiden maiden sotilasmenoja. Pitäisikö vihdoin pohtia, mitä me suomalaiset voimme tehdä maailmanlaajuisen asevarustelun hillitsemiseksi?

Kolumni on alunperin ilmestynyt Ydin-lehdessä (1/2007)