> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Turvatakuut ennen ja tänään

Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus jäi hallitusten välisessä huippukokouksessa puolitiehen, vaikka Suomessa keskustelua viime metreillä hallitsevista turvatakuista sopu olisi syntynyt. Luultavasti perustuslaki turvatakuineen vielä syntyy, vaikkakin viiveellä. Rauhanliikkeen kannalta turvatakuut eivät ole millään muotoa yhdentekevä kysymys, mutta sotilaallista liittoutumista ne eivät sovitussa muotoilussa tarkoita.

Keskustelu siitä, ovatko turvatakuut automaattiset vai edellyttävätkö ne hyökkäyksen kohteeksi joutuneen EU-maan pyyntöä, toi mieleen YYA-sopimuksen syntyprosessin. Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus antoi vuonna 1948 turvatakuut, joiden nojalla Suomi puolustautuu tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana. Avun antamisesta täytyisi ensin neuvotella, mikä poikkesi muun muassa Romanian ja Unkarin solmimista sopimuksista. Suomen erityisasema huomioitiin, näinhän tapahtui myös EU:n perustuslain yhteydessä.

Heti sodan jälkeen käyty turvallisuuspoliittinen keskustelu on mielenkiintoista menneeseen syksyyn verrattuna. Muun muassa suomalainen kenraalikunta ja pääministeri Mauno Pekkala esittivät 1940-luvulla, että Suomen täytyisi liittoutua sotilaallisesti Neuvostoliiton kanssa. Kenraalien voimapoliittinen logiikka ei saanut tukea presidentti Paasikiveltä ja jälkiviisaasti voi todeta hänen olleen oikeassa: sotilasliitoista olisi ollut kiusallisia seurauksia myös rauhan aikana.

YYA-sopimuksen turvatakuut eivät vieneet Suomea Varsovan liittoon. Samalla tavalla Euroopan unionin turvatakuut eivät pakota Suomea siihen toiseen kylmän sodan sotilasliittoon. Euroopan unionin jäsenmaihin ei kohdistu uhkia, joiden vuoksi turvatakuita edes tarvittaisiin. Unionimaiden rauhanomainen yhteistyö jo sitoo ne yhteen ja saa auttamaan toisiaan - hyökkäys unionin jäsenmaahan on tästäkin syystä hyvin teoreettinen uhka.

Kysymys turvatakuista ja niiden ongelmallisuus kytkeytyy laajemmin koko perustuslailliseen sopimukseen ja EU:n yhteisen puolustuksen rakentamiseen. Tiedämme historiasta, että YYA-sopimuksen tarkoittamia neuvotteluja ei onneksi koskaan käyty. Kuitenkin samalla sopimuksella oli valtava vaikutus Suomen poliittiseen elämään ja turvallisuuteen.

Huomio pitäisikin turvatakuiden sijaan kiinnittää militarisoitumiskehitykseen, joka kiteytyy unionin uudessa turvallisuusstrategiassa. Euroopan unionista rakennetaan sotilasliittoa, vaikka maailmalla tarvittaisiin konfliktien ennaltaehkäisyä ja siviilikriisinhallintaa pommitusvoimien sijaan. Jos turvatakuiden ympärille rakennetaan varusteluvirasto, perustetaan kommandojoukkoja ja yhteinen esikunta, laaditaan sotastrategioita sekä järjestetään eurooppalaisia sotaharjoituksia, liittoutumattomuus on ilman muuta mennyttä. Pysyminen näiden rakenteiden ulkopuolella mahdollistaa sotilaallisen liittoutumattomuuden myös jatkossa - kylmän sodan aikana Suomi pysytteli puolueettomana, vaikka meillä oli YYA-sopimus "turvanamme".

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (4/2003)