> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Kulttuuria kurittava tauti

Maaliskuusta tuli työurani hurjin kuukausi. Parissa viikossa asiakasvirta katosi, museo piti sulkea viranomaisten määräyksestä ja opeteltiin työskentelemään kotoa käsin. Epidemia iskee todella kovaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Nyt kärsii kaikki se, mikä tekisi elämästä onnellisempaa.

Monet kulttuuritoimijat ja taiteilijat ovat pulassa, eivät vain museot. Tilanne vaihtelee paljon ja onneksi toiset selviävät vähemmällä. Esimerkiksi kunnan ja valtion kulttuurilaitokset tekevät ison miinuksen, mutta voivat luottaa siihen, että omistaja lopulta kuittaa laskun.

Vaikeampi tilanne on yhdistyksillä, säätiöillä ja yrityksillä. Kiinteistökulut juoksevat, palkat erääntyvät ja kulttuurialan oma tulonhankinta seisoo. Taloudellista turvaa tuovat vain julkinen rahoitus ja hyvinä vuosina kerätyt puskurit. Vähäiset säästöt ja lipputuloista riippuvainen talous lisäävät riskiä.

Monen toimijan talous elää vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi alkukesän festarit ovat jo helvetillisessä paineessa, kun myynti takkuaa ja kesäteattereiden koko näytäntökausi on vaarassa. Jos taas epidemia pitkittyy tai uusii syksyllä, pikkujoulukauden peruuntuminen aiheuttaa katastrofin toisille. Epävarmuus vaikeuttaa lipunmyyntiä, markkinointia ja kaikkia järjestelyjä.

Myös yksittäisten taiteilijoiden tilanne vaihtelee taiteenlajista tai tuurista riippuen. Onnekkaimmat harjoittelevat kotona täydellä kuukausipalkalla tai apurahalla, kun toiset joutuivat sossun luukulle. Monen taiteilijan toimeentulo on niin sirpaleinen, että he solahtavat turvaverkkojen läpi.

Esiintyvät taiteilijat menettivät kaikki kevään keikkansa, mutta myös kirjailijat tai kuvataitelijat ovat pidemmän päälle vaikeuksissa. Taidetta ei saa myytyä eikä esiteltyä. Huoli omasta taloudesta ja epidemiasta tekee kaikesta luovasta työstä tuskaista.

Toivoa toki on, jos epidemia saadaan Suomessa pysäytettyä. Koronavirus laittaa joka tapauksessa ulkomaanmatkat jäihin. Viime vuonna suomalaiset käyttivät viisi miljardia euroa maailmanmatkailuun. Toivottavasti edes osa tästä ohjautuisi loppuvuodesta kotimaisen kulttuurin kuluttamiseen.

Kolumni on alunperin ilmestynyt Tamperelaisessa 8.4.2020