> MUSEOT

> MUSEOMIEHEN TYÖPÖYDÄLTÄ

Verkosta potkua museo-opetukseen

Suomessa on noin kolmesataa ammattimaisesti hoidettua museota ja monet niistä ovat rakentaneet erilaisia palveluja Internetiin. Yhteystietojen lisäksi museoiden kotisivuilla annetaan myös vinkkejä museo-opetuksen haasteisiin. Tarjolla on jo runsaat 60 verkkonäyttelyä, jotka soveltuvat myös kouluopetukseen. Museoiden verkkosivuja kannattaa katsella tarkasti, koska niillä on paljon muutakin aineistoa, jota voi hyödyntää opetuksessa.

Oikeiden palvelujen äärelle

Tiedonhaku museoista onnistuu kätevästi Suomen museoliiton ylläpitämän www.suomenmuseot.net -palvelun kautta. Samalle sivustolle on koottu perustietoa museoista, uusimmat näyttelyt ja tuoreet uutiset museokentältä. Museon toimintaa ja palveluja on jaoteltu aiheittain ja linkit vievät suoraan asianosaisen museon omille sivuille. Sivustoon perehtymällä saa kattavan kuvan museolaitoksen toiminnasta ja lukemattomista erityiskysymyksistä.

Opettajan kannalta kiinnostavimmat kokonaisuudet liittyvät tietysti museo-opetukseen. Museopedagogiikka -osiossa pääsee tutustumaan parinkymmenen museon sivuihin, joilla kerrotaan tarkemmin näiden opetuspalveluista kouluille. Monet museot tarjoavat museokäyntiä varten erilaisia työpajoja, tehtäviä ja erikoisopastuksia, joista löytyy kätevästi lisätietoa Internetin kautta. Opetuspaketteihin on taas koottu oppimateriaalia ja tehtäviä, joita voi verkon välityksellä hyödyntää museosta riippumatta.

Lapsia ja nuoria varten suomenmuseot.net -palveluun on rakennettu erillinen Must -sivusto, jossa kerrotaan museoista nuorille. Tarjolla on linkkejä museoiden lapsille suunnatuille sivuille, muun muassa erilaisiin verkkopeleihin. Omat linkkinsä ovat myös museokerhoja ja leirikouluja varten. Mustin kautta pääsee toki tutustumaan myös verkkonäyttelyihin ja opetusmateriaaliin. Lisäksi Museoissa nyt -sivulle on koottu juuri tällä hetkellä ajankohtaisia työpajoja, lastenkierroksia ja muita koululaisille tai perheille suunnattuja tapahtumia.

Verkkonäyttelyitä on sivuilla tällä hetkellä jo yli 60, uusia julkaistaan säännöllisesti ja ne päivitetään suomenmuseot.net -palveluun ripeästi. Verkkoon tehtyjen näyttelyiden lisäksi muutamat museot ovat perustaneet erityisen virtuaalimuseon, jossa voi verkon välityksellä tutustua museon tiloihin. Museoiden lisäksi verkkonäyttelyitä on toteutettu muun muassa arkistolaitoksen, erilaisten seurojen ja projektien toimesta. Myös nämä linkitetään suomenmuseot.net -palveluun. Kaikkiin sähköisiin näyttelyihin ei kuitenkaan voi tutustua Internetissä. Monilla museoilla on korkeatasoisia cd-romeja tai dvd-ohjelmia, joita voi käyttää opetuksen apuna.

Suomenmuseot.net palvelu perustuu siihen tosiasiaan, että Suomessa etäisyydet ovat pitkiä, erilaisia museoita on lukemattomia ja oppilaat voivat koulun kautta käydä vain muutamassa. Verkon välityksellä museoiden paikkaan sidottu asiantuntemus saadaan kaikkien käyttöön. Esimerkiksi Lenin-museon neuvostoliittolaisiin propagandajulisteisiin tai Tampereen museoiden teollistumisesta kertovaan Koskesta voimaa -verkkonäyttelyyn voi vaivatta tutustua myös Pirkanmaan ulkopuolelta. Paikallista historiaa löytyy 20 maakuntamuseon sivuilta ja 13 valtakunnallista erikoismuseota esittelevät monia kiinnostavia aihepiirejä saamelaisista urheilun historiaan.

Poimintoja eri näyttelyistä

Verkkopalveluita on toteutettu myös eri-ikäisille vaikka valtaosa suunnitellaan suuren yleisön käyttöön. Ala-asteikäisille sopivat mainiosti muun muassa Espoon kaupunginmuseon Aarre Espoossa -verkkopeli, joka kertoo keskiajasta ja Etelä-Karjalan museon toteuttama Kauskilan kalmiston arvoitus. Kauskilan kalmistoon ja arkeologiaan tutustutaan Vili-pojan johdatuksella ja käyttäjä pääsee lopulta itsekin kaivamaan. Arkeologin työkaluja käytetään hiiren avulla.

Esihistoriasta kertovia verkkonäyttelyitä on jo useita. Espoon kaupunginmuseo ja Etelä-Karjalan museo ovat pelien lisäksi valmistaneet tietopohjaiset näyttelyt verkkoon, joiden avulla voi tutustua alueen arkeologiaan. Mikkelin museoiden Rautakausi Savossa -verkkonäyttely tarjoaa ala-asteen ja lukioiden oppilaille havainnollistettua tietoa Itä-Suomen rautakaudesta, esineistä, asumisesta, ihmisistä, elämästä ja kuolemasta. Opetuspaketti on jaettu kahteen ryhmään, laajempaan, lukiotasolle tarkoitettuun ja ala-asteen materiaalin, jossa on mukana esihistorian elämästä kertovia animaatioita.

Helsingin kaupunginmuseon henkilöhistorialliset verkkonäyttelyt kauppias Erik Sederholmista (1679-1751) ja Aurora Karamzinista (1808-1902) antavat hyvän ja eloisan kurkistuksen historiaan yhden yksilön kautta. Suurmiehistä on tehty useitakin verkkonäyttelyitä: esimerkiksi Alvar Aalto -museon verkkonäyttely on tiivis esitys arkkitehdin elämästä, Urheilumuseo esittelee Paavo Nurmen ja Gallen-Kallelan museon verkkonäyttely Akseli Gallen-Kallelan keskeisiä töitä ja niiden taustoja osana taidemaalarin värikästä elämää. Ateneumin taidemuseon Pinta ja syvyys -näyttely kertoo laajasti varhaisesta modernismista vuosina 1890-1920.

Historian opetukseen sopivat mainiosti myös Postimuseon Trafiikki -näyttelyn verkkosivut, joilla kuvataan eri liikennevälineiden kehitystä Suomessa, Mobilian verkkonäyttely Petsamon liikenteestä perehtyy liikennehistoriaan jo syvällisemmin. Helsingin yliopiston museo esittelee ylioppilaselämää 1900-luvun alusta ja Espoon kaupunginmuseo pääkaupungin linnoittamista ensimmäisen maailmansodan aikana. Tavallisen mäkitupalaisen, suutari Aspin, arjesta on verkkonäyttelyn tehnyt Vantaan kaupunginmuseo.

Verkkonäyttely vai oikea museokäynti?

Museoiden opetussivustot laajenevat tulevaisuudessa kattamaan yhä monipuolisempia aihepiirejä. Kehityksen huomaa jo selvästi vertaamalla vanhimpia verkkonäyttelyitä nyt avattaviin - visuaalisuuden myötä myös latausajat ja vaatimukset käyttäjän tietokoneelle ovat kasvaneet. Kun taito verkkonäyttelyiden tekemisessä karttuu, niiden opetuksellista antiakin aletaan varmasti kehittää entisestään.

Verkkonäyttelyillä on kolme kiistatonta etua. Ensinnäkin Internetin välityksellä voidaan saavuttaa maailmanlaajuinen yleisö eikä näyttelytilasta aiheudu museolle juurikaan kustannuksia. Kun verkkonäyttely on valmistunut, sen ylläpito on lähes ilmaista. Kolmantena etuna digitaalinen teknologia mahdollistaa uudenlaiset tavat yhdistää tekstiä, kuvaa ja jopa vuorovaikutusta. Monet verkkonäyttelyiden keinot ovat mahdottomia toteuttaa museotiloissa ja luultavasti verkkonäyttelyt kehittyvät yhä kauemmas perinteisestä museotoiminnasta.

Museoiden digitaalisia palveluita kannattaa ilman muuta hyödyntää kouluopetuksessa. Monet verkkonäyttelyt mahdollistavat omatoimisen oppimisen ja niistä voi myös hakea tietoa nuoria kiinnostavalla tavalla. Verkkonäyttelyt eivät kuitenkaan voi korvata varsinaista käyntiä museoon, kyse on uudesta ja erilaisesta mediasta. Parhaimmassakin digitaalisessa esityksessä alkuperäinen museoesine typistyy kuvitukseksi, paljaaksi bittikartaksi, josta puuttuvat monet esineen mahdollisuudet herättää ajatuksia ja kantaa tietoa. Digitaalinen esitys on kuitenkin vain etäinen tulkinta menneisyydestä, joka todistusvoimaltaan voidaan rinnastaa oppikirjaan.

Digitaaliajan museokäynti kenties tuleekin yhä enemmän perustumaan esineiden käyttöön opetuksen välineinä kuin tiettyjen asiakokonaisuuksien opettamiseen näyttelytilassa. Museoesineiden, rakennusperinnön tai vaikka kulttuurimaiseman käyttäminen opetuksessa on keskeistä paitsi tiedon välittäjinä myös välineinä, joiden avulla oppilas voi aikuisenakin rakentaa omaa ymmärrystään.

Aitoa esinettä on helpompi tarkkailla kuin digitaalista toisintoa ja nimen omaan tieto aitoudesta vahvistaa todistusvoiman. Oppilaiden tulisi pystyä käyttämään museoesineitä historiallisen ajattelunsa lähteinä, joille he tekevät kysymyksiä ja joista voivat vetää myös johtopäätöksiä. Oleellista ei enää olisikaan se, mistä jokin esine kertoo vaan taito käyttää esineitä osana menneisyyden ja oman maailmankuvan hahmottamista. Tulevaisuudessakin tarvitaan perinteisen ja digitaalisen lukutaidon lisäksi taitoa lukea materiaalista ja moniulotteista todellisuutta.

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Suomen Tammi -lehdessä (2003/9).