> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Rypälepommi on kehno ase

Aamulehti otti pääkirjoitussivuillaan (AL 24.2.2007) voimakkaasti kantaa rypälepommien puolesta. Lehden mielestä Suomen tulisi pysytellä kaukana suunnitellusta sopimuksesta, joka tavoitteena on kieltää siviileille kohtuutonta haittaa aiheuttavat rypälepommit, kasettipommit ja kuorma-ammukset. Aamulehden kanta tuntuu varsin hätiköidyltä, koska sopimuksen sisällöstä ei ole vielä päästy kunnolla edes neuvottelemaan.

Rypäleammuksen räjähtäessä sen rungosta leviää laajalle alueelle pieniä tytärammuksia, jotka pääsääntöisesti räjähtävät osuessaan maahan. Aseen ongelma on siinä, että iso osa tytärammuksista ei räjähdä suunnitellusti. Esimerkiksi väitetään, että Libanonin sodassa jopa 40 prosenttia tytärammuksista jäi suutareiksi pudottuaan pehmeään maaperään. Tyypillisin uhri niin Libanonissa kuin muillakin konfliktialueilla on räjähteen maasta poimiva lapsi. Handicap Internationalin tutkimusten mukaan jopa 98 % rypälepommien uhreista on siviilejä.

Rypäleammuksista suunniteltu sopimus tulee olemaan Ottawan miinasopimuksen tapaan hyvin tekninen. Kiellettävät asetyypit yksilöidään tarkasti eikä kieltämisen perusteena ole suinkaan aseen sotilaallinen teho vaan siviileille aiheutuneet täysin tarpeettomat kärsimykset. Yksinkertaisesti kysymys on siitä, että tietyt kuorma-ammukset eivät räjähdä silloin kun niiden pitäisi. Räjähtämätön tytärammus ei ole uhka sotilaalle vaan siviilille.

Sekä rypälepommeja että henkilömiinoja koskevien sopimusten perimmäisenä tarkoituksena on parantaa siviilien asemaa konfliktialueella ja mahdollistaa jälleenrakennus. Sopimusten tarkoituksena ei ole heikentää yksittäisten valtioiden puolustuskykyä vaan vaikuttaa aseteollisuuden toimintatapoihin. On itsestään selvää, että erilaisilla teollisuuden standardeilla nykyisin säädellään kuluttajille valmistettavien tuotteiden laatua. Aivan vastaavalla tavalla kansainvälisillä sopimuksilla halutaan varmistaa, että sotateollisuus valmistaa vain sellaisia aseita, jotka toimivat suunnitellusti.

Sekä rypälepommeja että henkilömiinoja koskevien rajoitusten kohdalla on kyseenalaistettu, tarvitseeko Suomen osallistua, jos esimerkiksi Venäjä tai Yhdysvallat jäävät sopimusten ulkopuolelle. Osallistuminen kansainväliseen aseidenriisuntaan on jo itsessään kannatettavaa, mutta kiellettyjen aseiden käyttäminen olisi suorastaan typerää. Jos Puolustusvoimien tehtävänä on toimia maamme rajojen sisälle, mahdolliselle konfliktialueelle jäävät miinat ja räjähtämättömät rypälepommit olisivat meidän suomalaisten riesana. Voi vain kuvitella, kuinka paljon suutareita rypälepommeista jäisi peitteisessä metsämaastossa tai syvässä hangessa.

Ei olekaan ihme, että prikaatinkenraali Arto Rädyn mukaan Suomi ei aio edes hankkia maastoon jääviä rypälepommeja. Rypäleammuksia käsittelevän sopimuksen solmiminen ja hyväksyminen Suomessa luovat osaltaan kansainvälisiä laatuvaatimuksia sotateollisuudelle. Samalla sopimuksen hyväksyminen antaisi meille kansalaisille viestin siitä, millaisin keinoin Suomea puolustetaan.

Mielipidekirjoitus on alunperin ilmestynyt Aamulehdessä (1.3.2007)