> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Armeija harjoitteli mediasotaa

Puolustusvoimien Puhdas Ilma -sotaharjoituksen propagandaosasto teki töitä hartiavoimin vaimentaakseen pasifistien arvostelun.

Puolustusvoimat on viime aikoina järjestänyt pääsotaharjoituksen kahden vuoden välein ja usein toiminta on painottunut pääkaupunkiseudulle. Tätä on perusteltu uhkakuvien muuttumisella, mutta tärkeintä on ollut sotilaiden näkyminen katukuvassa - kesäkuussa varauduttiin yllättävään strategiseen iskuun.

Hyökkäys tuli tällä kertaa ilmasta ja harjoituksen vetovastuu oli ilmavoimilla. Ilma 2002 -sotaharjoituksen alkoi Helsingissä maanantaina 3. kesäkuuta ja päättyi seuraavalla viikolla torjuntataisteluihin Haapajärvellä. Harjoituksen budjetti ylitti seitsemän miljoonaa euroa ja siihen osallistui enimmillään 12500 henkilöä, 70 lentokonetta ja yli 800 ajoneuvoa.

Aiempien pääsotaharjoitusten tapaan rauhanliike kokosi voimansa myös tänä kesänä. Helsingissä järjestettiin Puhdas ilma 2002 -rauhanharjoitus, johon kaikki tärkeimmät rauhanjärjestöt osallistuivat. Viikon aikana pidettiin toistakymmentä erilaista rauhantapahtumaa.

Kuvitellut uhkakuvat

Puhdas ilma 2002 -rauhanharjoituksen kritiikki kohdistui ennen kaikkea niihin uhkakuviin, joita sotaharjoituksella haluttiin torjua. Ilma 2002 -harjoituksessa varauduttiin varsin sekalaiseen ja epäuskottavaan iskujen sikermään. Helsinki-Vantaan lentokentällä simuloitiin syyskuun 11. päivän tapaista lento-onnettomuutta ja ilmatorjuntajoukot tähtäilivät muun muassa Helsingin rautatieasemaa pommittavan vihollisen lentokoneita. Samalla ilmavoimat harjoittelivat kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin liittyviä hävittäjätehtäviä.

Rauhanliike halusi Puhdas ilma 2002 -rauhanharjoituksella muistuttaa puolustusmäärärahojen toistuvista korotuksista, aseistakieltäytyjien asemasta, kyseenalaistaa militaristisen ilmapiirin ja herättää huomaamaan yhteiskunnan todellisia uhkia. Puhdas ilma -aktiivit korostivat ennen kaikkea syrjäytymisen ja ympäristöongelmien seurauksia, joiden ehkäisemiseen pitäisi käyttää yhteiskunnan voimavaroja tarpeettoman asevarustelun sijaan.

Varautuminen mediasotaan

Uutta oli armeijan valtava panostus harjoituksen mediasuhteisiin. Puolustusvoimat palkkasi oman tiedotuskoneistonsa tueksi lähes 30 ammattitoimittajaa, jotka tuottivat valtavasti materiaalia tiedotusvälineiden käyttöön. Varsinkin Puolustusvoimain verkkosivuja pidettiin ajan tasalla ja internetin kautta tiedottajat tuottivat yksityiskohtaista ja taidokkaastikin kirjoitettua tietoa harjoituksen tapahtumista, joukko-osastoista, aseista ja ihmisistä. Julkaisukelpoisia kuvia ja televisiokuvaa oli saatavilla joka aiheesta. Ruuhka-Suomessa pystyi kahden viikon ajan kuuntelemaan radio Kipinää, jonka toimittajat jutustelivat etupäässä sotilaiden kanssa ilmavalvontatiedotteiden katkaistessa välillä lähetyksen.

Yhdysvaltojen ja Naton propagandakoneisto on osannut jo vuosia valjastaa median tukemaan sotatoimia, mutta suomalaiset sotilaat ovat tulleet hyvää vauhtia perässä. "Tee työtä, jolla on tarkoitus" -värväyskampanjaan on viime vuosina käytetty mainostoimistojen apua, ostettu rutkasti lähetysaikaa televisiosta ja julkaistu suuria ilmoituksia päivälehdissä. Yksittäisen sotaharjoituksen pr-työhön ei ole aiemmin suhtauduttu tällaisella vakavuudella, mutta seuraavissa pääsotaharjoituksissa jatketaan luultavasti samaan tapaan.

Tietysti tiedotusosastokin harjoitteli omaa toimintaansa - mediasuhteet on huomattu keskeiseksi sodankäynnin muodoksi globalisoituvassa maailmassa. Maailman tiedotusvälineiden saaminen omalle puolelle voi varmistaa esimerkiksi tappioiden tai jopa sotarikosten pitämisen salassa ja omat näkökulmat voi esittää positiivisessa valossa. Tästä syystä Ilma 2002 -harjoituksen englanninkielisiin verkkosivuihin panostettiin rajusti - ulkomaisen median kiinnostus itse harjoitukseen on luonnollisesti hyvin laimeata.

Osaltaan kehitykseen ovat vaikuttaneet myös karnevalistiset rauhanharjoitukset, jotka esimerkiksi kaksi vuotta sitten saivat enemmän positiivista julkisuutta kuin tuolloinen Ahma-harjoitus. Tärkeämpi tekijä on kuitenkin armeijan laajempi huoli maanpuolustustahdon heikkenemisestä erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa muun muassa sivarin suosio on selvästi muuta maata korkeammalla tasolla.

Rauhankarnevaali

Puhdas ilma 2002 -harjoituksen tapahtumissa oli jokaiselle jotain. Maanantaina järjestettiin päämielenosoitus, jossa viitisenkymmentä nuorta leikki vesisotaa ja marssi antimilitaristisen soittokunnan johdolla halki kaupungin. Tiistaina Suomen Rauhanliitto järjesti kurdilapsitapahtuman ja Helsingin Sadankomitea aloitti kampanjan Armeijan saarten avaamiseksi Helsingissä. Sotaharjoituksen aikana esimerkiksi merivoimien rannikkojääkärit tekivät maihinnousun Vallisaareen, joka on luontoarvoiltaan pääkaupungin saarista arvokkain ja pitäisi pikaisesti rauhoittaa.

Torstaina Muurinmurtajat -toimintaryhmä teki näyttävän tempauksen armeijan yleisötilaisuudessa Mäntymäen kentällä. Aktivistit pystyttivät kallioille esiintymislavan taakse suuren banderollin, jossa luki "Ei leikitä sotaa verorahoilla!" Puistoalueelle levitettyä banderollia siedettiin lähes kaksi tuntia, kunnes sotilaat kutsuivat poliisin poistamaan mielenosoittajat.

Syy mielenosoituksen hajoittamiseen oli hyvin erikoinen: yleisötapahtumaan tuodulla hevosvetoisella tykillä päätettiin ampua paukkulaukaus juuri Mäntymäkeä kohti ja pasifistit täytyi oman turvallisuutensa takia saada alta pois. Poliisi antoikin kalliolta väkisin poistamilleen muurinmurtajille sakot luvattomasta oleskelusta Puolustusvoimain vaara-alueella. Asiasta tehdään kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska vaara-aluetta ei oltu asianmukaisesti ilmoitettu eikä merkitty maastoon vaikka se sijaitsi keskellä kaupunkia.

Rauhanharjoitus päättyi Helsingissä sunnuntaina, jolloin armeija siirtyi harjoittelemaan Keski-Pohjanmaalle. Sotaharjoituksen loppumisen kunniaksi pasifistit rakensivat kukista rauhanmerkin Mannerheimin patsaalle.

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Ydin-lehdessä (4/2002)