> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Oma katu aseistakieltäytyjälle

Helsingin kadunimissä kaikuvat rautasaappaiden askeleet – ainoa poikkeus on Kruunuhaan Rauhankatu, joka periytyy Venäjän vallan alkuvuosilta. Itsenäisyyden aikana useita katuja nimettiin aseiden, sodankäynnin ja sotilaiden mukaan, mutta pasifismille ei ole omistettu ainuttakaan. Näitä sota-aiheisia katuja on Helsingissä toistasataa, esimerkiksi Laukauskuja, Ruotsinsalmentie, Mörssäriaukio, Tarkk’ampujankatu ja Tykistökapteenintie.

Nyt Helsingin Sadankomitea on esittänyt kaupungille, että Suomen tunnetuimmalle aseistakieltäytyjälle, Arndt Pekuriselle (29.8.1905 – 5.11. 1941) nimettäisiin katu kotikaupungissaan Helsingissä.

Arndt Pekurinen kieltäytyi aseista aikana, jolloin Suomella ei ollut vielä siviilipalveluslakia. Vuosina 1929-1931 hänet tuomittiin toistuvasti vankeuteen, koska hän ei suostunut pukeutumaan sotilaspukuun. Pekurinen oli valmis työskentelemään varusmiespalvelusta huomattavasti pidemmän aikaa siviilitehtävissä, mutta joutui suorittamaan velvollisuutensa isänmaataan kohtaan vankilassa. Lapuan liike muilutti hänet vakaumuksensa takia ja häntä pidettiin vankilassakin yhteensä yli neljä vuotta.

Pekurisen puolesta vedottiin kansainvälisesti Suomen hallitukseen. Muun muassa tiedemies Albert Einstein vaati Pekurisen vapauttamista. Osin tämän painostuksen ansioista säädettiin Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki, Lex Pekurinen, 14.4. 1931. Nykyinen siviilipalveluslaki ei juuri tuosta laista eroa.

Laki oli ja on yhä edelleen voimassa vain rauhan aikana ja talvisodan sytyttyä Pekurinen ei luopunut vakaumuksestaan: hänet tuomittiin lähes kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Syksyllä 1941 Pekurinen pääsi ehdonalaiseen vapauteen, mutta hänet pakotettiin heti rintamalle. Pekurisesta oli päätetty päästä lopullisesti eroon.

Pekurinen vietiin korkeiden upseerien toimesta Vienan korpeen, Suomussalmelle. Kun hän rintamallakin kieltäytyi ottamasta varusteita, Pekurinen voitiin ampua ilman oikeudenkäyntiä. Tunnetun aseistakieltäytyjän julkisella teloituksella haluttiin kohottaa miesten hyökkäysvaiheessa heikentynyttä taisteluhenkeä. Sodan jälkeen Pekurisen murhaa tutkittiin, mutta selvitystyö haudattiin poliittisesti arkaluonteisena.

Kadunnimistön tulisi antaa tunnustusta myös sodan ja väkivallan vastustajille. Arndt Pekurisen katu muistuttaisi meitä historian vaietuista vaiheista ja kolkuttelisi sotalaitoksen omaatuntoa. Tällä tavalla Helsinki kunnioittaisi edesmennyttä sodanaikaista sankarivainajaa, joka osoitti johdonmukaista ja suurta rohkeutta kieltäytymällä aseista kiväärinpiippujenkin edessä. Erno Paasilinna kirjoitti Pekurisen elämästä vuonna 1998 kirjan Rohkeus.

Helsingin Sadankomitea kerää kansalaisadressia vedotakseen asiassa kaupunkiin. Adressin voi allekirjoittaa kevään ja syksyn 2001 aikana muun muassa Rauhanpiipun tapahtumissa ja Rauhanasemalla. Adressi luovutetaan kaupungille marraskuussa, Pekurisen murhan 60-vuotispäivänä.

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Rauhanpiippu-lehdessä (2001)