Heinäkuun alussa 2000 esitetty "Pyhäaamun rauha ja mainen häly" ei ollut aivan perinteinen näytelmä. Näyttelijät liikkuivat yleisön seassa, joka samalla muodosti kirkonmäen väen- paljouden.
Tarina alkoi kirkkotallilta, jonka luona maita myöden tulleet vaihtoivat kuulumisia. Pian huomattiin kirkkoveneen lähestyvän ja väki vaelsi venevalkamaan sitä vastaanottamaan. Venessä tuli talojen isäntiä, emäntiä ja tyttäriä asioitaan äänekkäästi selvitellen.
Väen vaeltaessa kirkolle ryhtyivät vaivaiset kerjäämään ja kyläriidatkin kaivettiin esiin, kun kuudennusmies pisti viinaa keittäneen torpparin ja huonomaineisen naisen jalkapuuhun varoitukseksi. Kirkossa oli perinnejumalan- palvelus vuoden 1694 käsikirjan mukaan.
Kirkkovene on juuri tullut rantaan ja tutut tervehtivät toisiaan. Ilma oli tapahtumalle mitä suotuisin, eikä pelätty tuuli pilannut kirkkovenesoutua.
Kirkonmäellä vanha krenatööri muisteli Suomen sodan tapahtumia ja sai kertojanpalkaksi rievän talon tyttäreltä.
