> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Pettymysten selonteko

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Uudessa selonteossa on korostettu paljon samoja asioita kuin rauhanliikkeessä. Sota on Euroopassa erittäin epätodennäköinen. Järjestäytynyt rikollisuus, huumeet ja ihmiskauppa, ympäristöongelmat tai epidemiat ovat esimerkkejä uusista uhkista, joihin selonteossa varaudutaan. Käytännön toimet ja resurssit painottuvat kuitenkin aivan liiaksi maanpuolustukseen.

Turvallisuuspolitiikassa nojataan vahvasti Euroopan unioniin ja sen kehittämiseen, esimerkiksi aseteknologiassa puhutaan nyt Nato-yhteensopivuuden sijaan eurooppalaisista standardeista. Liittoutumattomuuden periaatteita koetellaan konkreettisesti, kun kriisinhallinnan kehittyminen tuo muutospaineita rauhanturvalakiin. Suomen luopuminen YK:n mandaatista ja tarvittaessa rauhaanpakottamiseen osallistuminen houkuttavat joustavuudellaan monia, mutta asiassa on varjopuolensa. Rauhanturvalaki kuitenkin viime kädessä estäisi Suomen osallistumisen Irakin sodan tapaisiin operaatioihin. Kyse on myös moraalista: miten voimme edellyttää muiden noudattavan YK:n päätöksiä, jos emme itse olisi siihen valmiita?

Samaa itsekeskeisyyttä liittyy aseistariisuntaan, jonka ei selonteossa katsota koskevan lainkaan Suomea. Esimerkiksi tavanomaisia aseita rajoittavan TAE-sopimuksen todetaan lisäävän Euroopan turvallisuutta mutta Suomella ei ole syytä siihen liittyä. Tunnetumpaa on Ottawan miinasopimuksen pakoileminen, johon selonteossa luvataan liittyä vasta vuonna 2012. Eduskunnan paukkupatriooteilla on nyt kova into vesittää tämäkin lupaus, vaikka liittymisestä itse asiassa päätetään vasta kaksien eduskuntavaalien jälkeen. Mitään poliittista vastuutahan sanamuodosta kukaan ei joudu kantamaan. Edellinen hallituskin lupasi liittyä vuonna 2006, mutta linjaa tarkistettiin. Mitäköhän tapahtuu vuonna 2010?

Asevelvollisuutta pidetään selonteossa niin itsestään selvänä, ettei sen tulevaisuutta analysoida lainkaan. EU-maista viimeksi Tšekki lakkautti yleisen asevelvollisuuden ja Ruotsissakin mennään käytännössä vapaaehtoiseen palvelukseen. Luulisi, että Suomessa voisi edes selvittää vaihtoehtoja nykymenolle. Yleistä asevelvollisuutta halutaan vielä vahvistaa vapaaehtoista maanpuolustusta tehostamalla. Voi kysyä, tarvitaanko Suomeen sekä yksi maailman laajimmista asevelvollisuusjärjestelmistä että uuden ajan suojeluskunnat.

Asehankinnoissa eniten harmittaa Hornet-hävittäjien rynnäkköaseistus. Kun torjuntahävittäjät 1990-luvun alussa tilattiin, niiden vakuutettiin olevan vain ilmapuolustusta varten - olihan Pariisin rauhansopimuskin kieltänyt Suomelta pommikoneet. Nyt rynnäkköaseitus esitetään helppona ratkaisuna ottaa kalliin hävittäjän kaikki ominaisuudet käyttöön. Pommituksiin liittyvät eettiset ongelmat eivät tässä tilanteessa tunnu niin missään.

Selontekoa voi pitää rauhanliikkeelle melkoisena pettymyksenä. Yhteiskunnan ilmapiiri on jo pidemmän aikaa mennyt militaristiseen suuntaan ja nyt nähdään sen seuraukset. Jos selonteko jotain vahvistaa, niin suomalaisen rauhanliikkeen merkitystä.

Pääkirjoitus on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (3/2004)