> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Varuskuntien lakkautustalkoot

Maaliskuun puolivälissä puolustusministeri Seppo Kääriäinen ilmoitti puolustushallinnon uudelleen järjestelyistä. Kun puolustusmenot sidottiin muiden ministeriöiden tavoin valtion kehysbudjetointiin, armeija ei voinut enää isänmaallisuuden nimissä vedättää rahoitusta sekä vanhan toiminnan ylläpitämiseen että uusiin hankintoihin. Mediassa Hyrylän ja Mikkelin varuskuntien lakkauttamista ja Kotkan rannikkoalueen yhdistämistä Suomenlahden Meripuolustusalueeseen käsiteltiin toki leikkauksina, vaikka tosi asiassa puolustusbudjetti on kasvanut vuodesta toiseen ja kasvaa yhä.

Leikkauskierroksen seurauksena Helsingin Ilmatorjuntarykmentti ja Savon Prikaati lakkautetaan vuoden 2007 alussa ja kaksi muuta joukko-osastoa vuonna 2009. Varikoita yhdistetään hallinnollisesti ja maavoimien varastojen määrää vähennetään. Vuoteen 2012 mennessä puolustusvoimista lähtee 1200 työpaikkaa.

Rauhanjärjestöt ovat arvostelleet puolustushallintoa jo pitkään kahden raiteen politiikasta, kun samaan aikaan ylläpidetään vanhakantaista massa-armeijaa ja kehitetään moderneja valmiusjoukkoja. Pienellä maalla ei ole varaa varustaa laajaa asevelvollisuusarmeijaa nykyteknologialla.

Puolustusvoimienkin täytyy nyt järkeistää toimintaansa. Vaikka asevelvollisuutta ei olla vielä valmiita keventämään, on vain ajan kysymys, koska siihen ryhdytään. Keskittämällä varusmieskoulutus suurempiin yksiköihin ei pitkällä tähtäimellä saavuteta merkittäviä säästöjä.

Jos budjettikuri ei yllättänyt puolustusvoimia housut kintuissa, ainakin henkselit olivat löysällä. Vuosien 2006-2007 säästöt saadaan aikaan vähentämällä kertausharjoitusten, lentotuntien ja alusvuorokausien määrää, supistamalla kansainvälistä toimintaa ja peruuttamalla vuodelle 2006 suunniteltu pääsotaharjoitus. Pääsotaharjoituksen peruuttaminen aiheutti kuhinaa myös rauhanaktiivien joukoissa - kahden vuoden välein järjestettyä vastatapahtumaa ei siis tarvita.

Samassa rytäkässä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen heitti ilmaan ajatuksen Santahaminan avaamisesta asuntoalueeksi. Helsingin Sadankomiteahan käynnisti kolme vuotta sitten kampanjan armeijan saarten avaamiseksi kaupunkilaisille. Helsinki kärsii kroonisesta tonttipulasta ja Santahamina on pinta-alaltaan suurempi kuin Lauttasaari. Kertoo paljon kaavoitettavan maan arvosta, että Helsinki haluaisi eroon varuskunnastaan, kun muut paikkakunnat yrittävät säilyttää omansa kynsin hampain.

Armeija pitää Santahaminaa pääkaupungin puolustuksen lukkona, mikä on argumenttina kertakaikkisen kestämätön. Tsaarinaikaiset merilinnoitukset ovat vanhentuneet vuosikymmeniä sitten ja sotilaiden pitäisi ylittää viisi siltaa, jos ne lähetettäisiin vaikkapa suojaamaan maan hallitusta. Hyrylä olisi sijaintinsa puolesta vähintään yhtä hyvä paikka jääkärirykmentille.

Santahamina on haluttu säilyttää sotilaskäytössä ennen muuta imagosyistä, turvallisuuspolitiikan kanssa sillä on tuskin mitään tekemistä. Näkyminen pääkaupunkiseudulla korottaa armeijan statusta ja tuo positiivista julkisuutta. Hyrylästä lähtee varuskunta myös siksi, että sotilaat saisivat rakkaasta Santahaminastaan entistä tiukemman otteen - siitä tulee silloin pääkaupunkiseudun ainoa varuskunta, josta luopuminen on päättäjille paljon vaikeampaa.

Henkilökohtaisesti juuri Hyrylän varuskunnan lakkauttaminen tuottaa kuitenkin minulle vahingoniloista nautintoa. Ei mennyt kuin kymmenen vuotta omasta visiitistäni ilmatorjuntarykmentissä ennen sen lakkauttamista. Siitäs saitte. Seuraavana tavoitteena onkin koko asevelvollisuuden lakkauttaminen.

Pääkirjoitus on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (1/2005)