> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Amerikan avaruusjoukot

Sotaan varaudutaan 2000-luvulla ei vain maalla, merellä ja ilmassa, vaan myös avaruudessa. Amerikkalaiset ovat jo perustamassa omia avaruusjoukkojaan, joiden tehtävänä on turvata Yhdysvaltojen intressit ja sijoitukset avaruudessa sekä toimia yhteistyössä maa-, meri- ja ilmavoimien kanssa. Tätä tulevaisuutta hehkuttaa United States Space Commandin komea neliväriesite "Vision for 2020".

Yhdysvaltain avaruusjohto (USSPACECOM) on laatinut pitkän tähtäimen suunnitelman, joka on rajua luettavaa. Vision for 2020 perustelee kaikkien sotajoukkojen syntyneen suojelemaan kansallisia etuja: laivastoa alettiin rakentaa kasvaneen kaupankäynnin suojaksi ja ratsuväkeä tarvittiin Villin lännen aikaan asutusta ja vankkurisaattueita suojaamaan. Ilmavoimat syntyivät tosin tukemaan maa- ja merijoukkoja, mutta muodostivat nekin pian oman aselajinsa. Avaruusvoimaa tarvitaankin sekä yleisemmin tukemaan sodankäyntiä että puolustamaan amerikkalaisten etuja. USSPACECOMin mukaan siitä syntyy vielä oma aselajinsa, jonka tärkein tehtävä on suojata kaupankäyntiä avaruudessa.

Avaruusvoima on sotilaiden mukaan tärkeää jo informaatioylivoiman saavuttamiseksi. Esite näkee talouden globalisaation sekä rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemisen aiheuttavan jatkuvasti uusia paikallisia uhkia ja haasteita Yhdysvaltojen maailmanvallalle. Samalla yhä useammat valtiot hankkivat satelliitteja ei vain kaupallisiin vaan myös sotilaallisiin tarpeisiinsa, jolloin niistä ennemmin tai myöhemmin tulee myös sodankäynnin kohteita. Korkeaa teknologiaa on yhä helpommin kaikkien saatavissa.

Aseita avaruusromun suojaksi

Vision for 2020 ylpeilee alkusivuillaan, että USSPACECOM on ainoa sotilasorganisaatio, jolla on operatiivista toimintaa avaruudessa. Avaruuden nimittäminen omaksi vastuualueekseen Yhdysvaltain puolustusvoimissa tarkoittaa siten vain jo tapahtuneen toteamista. Avaruusjoukoille aselajina esite asettaa huomattavia odotuksia ja velvollisuuksia.

Riippuvuus satelliiteista on USSPACECOMin mukaan tehnyt Amerikan sotakoneiston haavoittuvaiseksi ja avaruusvoimien on ymmärrettävästi korjattava tämä epäsuhta. Vision for 2020:n mukaan Yhdysvaltojen täytyy pystyä valvomaan avaruuden käyttöä ja tarvittaessa jopa estämään se muilta. Tämä edellyttää sotilastiedustelua ja kuljetuksia avaruudessa sekä avaruusjärjestelmien suojelua ja aseistamista. Vasta tämän jälkeen sotilastoiminta muuttuu todella maailmanlaajuiseksi: tiedustelu, tuki muille aselajeille, viime aikoina kohuttu ohjustentorjunta ja jopa avaruudesta maahan suunnatut täsmäiskut olisivat mahdollisia kaikkialla maailmassa, kaikissa olosuhteissa.

Suunnitelman ehkä ajankohtaisimmaksi tavoitteeksi näiden science fiction -visioiden rinnalla arvelisin yhteistoiminnan lisäämisen tavanomaisten sotajoukkojen ja uudenaikaisen tiedustelun välillä. Ehkä yllättäenkin suunnitelmaan on kirjattu omana lukunaan myös kansainvälinen yhteistyö muun muassa Euroopan Unionin kanssa. Avaruusalankin kehitys tapahtuu pääasiassa kaupallisella sektorilla eikä siten perustu suuriin valtiosalaisuuksiin. Myös sotilasoperaatiot ovat yhä useammin liittolaisten yhteisiä, jolloin yhteistoiminnalla voidaan jakaa kustannuksia, Vision for 2020 perustelee.

Mutta ketä vastaan?

Asevarustelun perusteleminen on kylmän sodan päätyttyä ollut Yhdysvalloissa entistä vaikeampaa. Avaruusvoimien luominen liittyy samaan kuvioon kohuttujen torjuntaohjusten kanssa: aseteollisuus ja sotilaat luovat tulevaisuuden uhkakuvan, joka täytyy torjua ennakolta. Vision for 2020 toistaa amerikkalaisten sijoitusten, siis kaupallisten satelliittien, turvaamisen tärkeyttä ja rinnastaa tämän sotalaivaston historialliseen toimintaan kaappareita vastaan. Huomattava ero on kuitenkin siinä, että 1700-luvun laivavarustajat pelkäsivät syystäkin merirosvoja ja aseistivat itsekin laivojaan - kaupalliset tv-yhtiöt eivät ole liiemmälti olleet huolissaan siitä, että fanaattinen lurjusvaltio ampuisi satelliitin alas kesken mainoskatkon.

Toki Yhdysvallat voi olla huolissaan siitä, että käydessään sotaa jollain maailmankolkalla sen satelliitti yritetään tehdä toimintakelvottomaksi, mutta tällaiseen operaatioon taitavat pystyä korkeintaan amerikkalaiset itse. Muilla ei ole siihen joko taitoa tai rahaa. Varsinkin jos konflikteja uskotaan tulevaisuudessa syntyvän nimenomaan maailman epätasa-arvoistumisesta ja avaruusjärjestelmät rakennettaisiin yhdessä liittolaismaiden kanssa, voi vain kysyä, ketä vastaan taas varustaudutaan? Jäljelle ei jää kovinkaan montaa maata saati terroristiryhmää, jotka edes seuraavan 20 vuoden aikana onnistuisivat uhkaamaan amerikkalaisia satelliitteja.

Huolestuttavinta avaruuden aseistamisessa ovat ainakin aluksi sen tolkuttomat kustannukset - nehän juuri pakottavat USSPACECOMin etsimään tukea muualta, Nato-mailta ja myös Euroopan Unionilta. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, Suomeakin on siis kaavailtu maksumieheksi amerikkalaisia avaruusjoukkoja värvättäessä. Täytyyhän toki tukea amerikkalaisia, jotka ymmärtävät myös meidän kansallisten etumme olevan uhattuina: suomalaisiakin mittauslaitteita leijuu kiertoradalla jo kilokaupalla, puolustusvoimamme eivät vain ole ymmärtäneet olla asiassa oma-aloitteisia!

Suuruudenhulluutta netissä: www.spacecom.af.mil/usspace. Osoitteesta voi muun muassa ladata Vision for 2000 -esitteen pdf-muodossa sekä perehtyä lukuisiin yksityiskohtaisempiin suunnitelmiin.

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (2/2000)