![]() ![]() |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
|
|
|
|
|
> RAUHA |
Rauhanliikkeen kuuma kesäSyyskuun 11. päivän terrori-iskut, Afganistanin pommitukset ja terrorismin vastainen sota lisäsivät jännitystä kansainväliseen politiikkaan. Myös rauhanliikkeessä viime syksy oli poikkeuksellisen vilkas. Tällä hetkellä kuumin aihe on tietysti Lähi-itä, jossa kiehuu päivästä toiseen. Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin ei ole näköpiirissä sellaista ratkaisua, joka pysäyttäisi väkivallan kierteen.Lähi-idän tilanne on saanut myös suomalaiset kadulle. Esimerkiksi toukokuun alussa marssi Tampereella kolmetuhatta Israelin ystävää ja Helsingissä on Palestiina-solidaarisuusryhmä järjestänyt vastaavia marsseja palestiinalaisten puolesta. Israelilaisia tuotteita on julistettu boikottiin. Sähköpostilistojen ja Vaikuttavan tietotoimiston Lähi-itää koskevissa keskusteluissa pohditaan toistuvasti, kummalle puolelle tilanteessa pitäisi asettua. Esimerkiksi Palestiina-solidaarisuusryhmässä ehdotettiin, että ryhmän järjestämissä mielenosoituksissa saisi kantaa ainoastaan intifadaa tukevia iskulauseita, mutta onneksi ryhmän enemmistö ymmärsi konfliktin moniulotteisemmin. Vaikka Israelin törkeän politiikan ja miehityksen päättyminen ovat kriisin ratkaisussa avainasemassa, ei palestiinalaisten itsemurhaiskuja pidä vähätellä. Jokainen palestiinalaisten vastaisku vie rauhan yhä kauemmaksi ja israelilaiset vaativat vain kovempia otteita järjettömien attentaattien jälkeen. Vuoden 2000 syyskuun jälkeen israelilaisia siviilejäkin on konfliktissa kuollut yli kolmesataa, joista noin puolet itsemurhaiskuissa. Palestiinalaisuhrien tarkkaa määrää voi vain arvailla, heitä lienee vähintään viisi kertaa enemmän. Pasifisti ei silti voi hyväksyä yhdenkään kuolemaa siksi, että toisella puolen menehtyi enemmän rauhanajatuksessahan kysymys on juuri viholliskuvien kieltämisestä. Konfliktin ratkaiseminen ei varmasti onnistu silmä silmästä periaatteella eikä välttämättä YK:n päätölauselmienkaan pohjalta. Kansannousu ja epätoivoiset terrori-iskut eivät lopu Sharonin valitsemilla voimakeinoilla vaan siten, että konfliktin kaikki osapuolet, myös äärijärjestöt, kieltäytyvät väkivallan käytöstä ja sitoutuvat uudelleen rauhanponnisteluihin. Rauhaa ei voi tehdä yksin. Jos rauhanliikkeen sitten pitäisi valita puolensa, sitä ei voi tehdä uskonnollisten, etnisten tai valtiollisten rajojen mukaan. Konfliktin ratkaisun kannalta olisi parasta, jos sekä Israelissa että palestiinalaisalueilla rauhantahtoiset piirit vahvistuisivat. Tästä on olemassa jo merkkejä. Tel Avivissa kymmenet tuhannet mielenosoittajat vaativat maan vetäytymistä ja lähes 500 sotilasta on kieltäytynyt palvelemasta miehitysalueilla. Vastaavasti palestiinalaisten ääriryhmien toivoisi jäävän poliittiseen paitsioon tämä ei vain ole nyt kovin todennäköistä, koska palestiinalaishallinto on viime kuukausina lyöty hajalle. Artikkeli on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (2/2002) |
|
|
|
| KALLE MUSEOT MENNYT RAUHA TAIDE POLKUJA PORTFOLIO |