> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Haukat vallassa

Yhdysvaltain julistama terrorismin vastainen sota on saanut uusia piirteitä. Pommitukset jatkuvat Afganistanin syrjäseuduilla ja uusia sotatoimia väläytellään presidentti Bushin pahan akseliksi ristimiä kolmannen maailman maita vastaan. Kulissien takana tapahtuu samalla kehitystä, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Maan varustelumenot kasvavat entisestään, sotilasapua jaetaan avokätisesti liittolaisille ja suhde joukkotuhoaseisiin on muuttumassa.

Media on pitänyt viime kuukaudet esillä Yhdysvaltain toimia terrorismin vastaisessa sodassa päivittäin. Huomioita ovat saaneet myös Guantanamon tukikohtaan sijoitetut sotavangit ja heidän kohtelustaan on syystäkin keskusteltu. Sodan seuraavaa kohdetta Afganistanin jälkeen arvuutellaan yhä ahkerasti.

Todennäköisimmältä vaikuttaa Irak, joka kehittää Yhdysvaltain mukaan yhä joukkotuhoaseita mutta Saddam Husseinilla ei tiettävästi ole ollut yhteyksiä al-Quaidan terroristeihin. Etelä-Somalian rannikolla etsitään yhä toimivia terroristileirejä ja Jemenissä järjestöllä oli ilmeisesti useampikin tukikohta, jotka maan armeija amerikkalaisten avustamina tuhosivat joulukuussa. Filippiineillä terroristijahtia Abu-Sayyafia vastaan käydään 650 jenkkisotilaan voimin. Äärimuslimien terroristiryhmiä etsitään myös Sudanista, Pakistanista, Bosniasta, Indonesian Acehista ja jopa Paraguayn viidakoista.

Uudet käsitteet

Leimaa-antavinta terrorismin vastaiselle sodalla on käsitteiden muuttuminen ja uudentyyppinen sotaretoriikka. Clintonin hallinto luopui 1990-luvun lopussa roistovaltion käsitteestä, mutta termi on nyt palautettu uudella innolla kansainväliseen politiikkaan. Reaganin lanseeraamasta "pahan valtakunnasta" on jalostettu "pahan akseli", johon kuuluvat Irak, Iran ja Pohjois-Korea.

Sodan johtavana periaatteena pidetään taistelua terrorismia vastaan, mutta valitut keinot eivät välttämättä sovellu ongelman voittamiseen. Jos kohteena on terrorismin nujertaminen, pitäisi Yhdysvaltain ensisijaisesti panostaa lähi-idän rauhanponnistelujen eteen ja auttaa lopettamaan sekä palestiinalaisten että Israelin armeijan terrori-iskut.

Terrorismin rinnalle on viime kuukausina nostettu taistelu joukkotuhoaseiden leivämistä vastaan. Tällä perustellaan myös mahdollisia sotatoimia roistovaltioita vastaan ja Yhdysvaltain oman joukkotuhoasepolitiikan muutoksia. Maan halusta kehittää taktisia ydinaseita kerrotaan toisaalla tässä lehdessä.

Erikoisin käsitesotku liittyy tietysti Guantanamon vankeihin, joille Yhdysvallat ei suostu antamaan Geneven sopimuksen mukaista sotavankistatusta, vaan kutsuu näitä vain pidätetyiksi. Käytännössä kaikkien kansainvälisten järjestöjen mukaan USA:n määritelmä on silkkaa roskaa.

Sotilasmenojen nostetaan rajusti

Sotilaallisen ajattelun vahvistuminen ja terrorismin pelko kanavoituvat Yhdysvalloissa puolustusmenoihin. Maa lisää sotilasmenojaan 48 miljardia dollaria, mikä tarkoittaa 14 prosentin kasvua. Budjetista 20 miljardia on korvamerkitty terrorismin vastaiseen taisteluun. Ohjuskilven kehittelyyn käytetään 7,8 mrd $, uusiin hävittäjälentokoneisiin 11,2 mrd $ ja 9,6 miljardilla rakennetaan uusia sotalaivoja ja asennetaan ydinsukellusveneisiin risteilyohjuksia. Osansa saavat myös sotilaat: palkkoja nostetaan 4,1% ja varuskuntien asuinalueita peruskorjataan ja rakennetaan miljardeilla.

Lisäykset on suurimpia sitten Reaganin ensimmäisen presidenttikauden. Samalla sisäisen turvallisuuden menot tuplaantuvat 37,7 miljardiin dollariin. Menojen lisäyksiä ei aiota kompensoida leikkauksilla vaan republikaanihallitus luottaa alijäämäisiin budjetteihin, joiden tarkoitus on myös elvyttää taloutta. Alijäämää kertyy 106 miljardia. Reaganin talousopit vetivät julkisen talouden 1980-luvulla kuralle ja Bush uhkaa tehdä saman, jos Amerikan talous ei sotilasmenoilla elvy.

Terrorismisodan toinen vaihe

Puolustusbudjetin kasvattaminen tuntuu oudolta, koska terrorismin uhkaan ei voi vastata lentotukialuksilla tai ydinsukellusveneillä. Ohjuskilpeä rakennetaan roistovaltioiden ohjuksia vastaan, mutta näilläkin lienee helpompia tapoja käyttää joukkotuhoaseita. Kyse on enemmän psykologiasta ja Yhdysvaltain sisäpolitiikasta.

Varsinaiseen terrorismin vastaiseen sotaan liittyvätkin lukuisat tukitoimet, joilla tuetaan liittolaisia eri puolilla maailmaa. Yhdysvallat hyväksyy aseviennin ihmisoikeuksia rikkoviin maihin vain poikkeustapauksessa. Viime kuukausina näitä poikkeuksia on Human Rights Watchin mukaan ollut paljon ja säädöksiä on lievennetty kautta linjan. Syyskuun 11. iskujen jälkeen asevientirajoitukset poistettiin Intialta ja Pakistanilta, joilla oli määrätty talouspakotteita ydinkokeiden takia. Tadžikistan oli asevientikiellossa vuodesta 1993 lähtien ja syksyllä kielto purettiin. Lisäksi Pentagoniin on perustettu erityinen "sotahuone", jonka tehtävänä on lyhyellä varoitusajalla etsiä liittolaisille näiden tarvitsemia varusteita.

Afganistanin kampanjan yhteydessä Yhdysvallat toimitti runsaasti sotatarvikkeita Afganistanin oppositiolle ja aseapua jaettiin korvaukseksi sotilastukikohdista myös Tadzikistanille ja Uzbekistanille. Varsinkin Pohjoisen liittoa ja Uzbekistania syytetään ihmisoikeusloukkauksista ja Uzbekistan on muun muassa miinoittanut rajojaan aiheuttaen lukuisia siviiliuhreja.
Pakistan sai rajavalvontaa tehostaakseen taistelukoptereita ja hävittäjien varaosia. Pakistanin sotilasjuntan johtaja Pervez Musharraf pyysi kiitollisuuden osoituksena, että Yhdysvallat suostuisi myymään maalle 28 modernia hävittäjää, mutta pyyntöön ei ole suostuttu. Intian kanssa on sovittu koulutusyhteistyöstä ja laajoista aseostoista. Intiassa sorretaan etnisiä vähemmistöjä, Pakistanissa poliittisita ja uskonnollista oppositioita.

Lisäksi Yhdysvallat on tiivistänyt yhteistyötään monien muidenkin maiden kanssa, jotka voisivat osallistua terrorismisodan seuraaviin vaiheisiin. Filippiineille on luvattu 100 miljoonalla dollarilla aseapua ja indonesialaisia sotilaita koulutetaan Yhdysvalloissa. Presidentti Bush onkin lupaillut höllentävänsä asevientirajoituksia myös Itä-Timorin verilöylystä vastanneen Indonesian osalta. Sotilaallista yhteistyötä Yhdysvallat tekee lukuisissa arabimaissa ja nyt myös Georgian kanssa.

Afganistan on iso maa

Afganistanissa median huomio on kiinnittynyt Yhdysvaltain toimiin. Talibanien joukkoja on yhä maan vuoristoseuduilla ja luolastoissa, joista heitä pommitetaan esiin. Taisteluihin on osallistunut muun muassa norjalaisia ja tanskalaisiakin erikoisjoukkoja. Pommituksia tärkeämpää olisi rauhan palaaminen alueille, joilla paikalliset sotapäälliköt jatkavat taisteluita keskenään. Rauhanturvajoukkoja on ainoastaan pääkaupunki Kabulin ympäristössä ja Afganistan on suuri maa.

Pohjois-Afganistanissa on syntynyt alkuvuodesta uusi pakolaiskriisi. Pashtut, jotka muodostavat maan suurimman kansanryhmän, ovat pohjoisessa vähemmistönä. Talibanvallan aikana pohjoisen pashtuilla oli etuoikeus valita viljely- ja laidunmaansa ja nyt he pakenevat kylistään, joita uzbekki- ja tadzikkijoukot ryöstävät.

Kymmenet tuhannet pohjoisen pashtut ovat paenneet Pakistanin puolelle. Ryöstöt, raiskaukset ja summittaiset teloitukset ovat muun muassa Faryabin maakunnassa jokapäiväisiä. Pashtujen jättämillä mailla laiduntaa nyt uzbekkien lampaita. Väkivallan taustalla on kostoa, sotaherrojen valtataistelua ja kiistoja maanomistuksesta. Länsimaiden tavoitteena on rauhoittaa tilanne Afganistanin perustettavan armeijan avulla, koska rauhanturvajoukoilla on jo nyt ongelmia pitää Kabul rauhallisena.

Valpas vahtikoira

Rauhanliike on jatkanut protestointia sotaa vastaan. Suomessa sodanvastainen toiminta loppui jo ennen joulua, mutta esimerkiksi 2.3. marssi Lontoossa 20 000 ihmistä vaatien pääministeri Blairia lopettamaan Yhdysvaltain sotapolitiikan tukeminen. Tärkein vaatimus oli estää hyökkäys Irakiin. Seuraavan kerran CND marssii 30. maaliskuuta.

Rauhanliike on huolestunut ehkä liikaakin niistä asioista, jotka ovat mediassakin olleet esillä. Esimerkiksi sotavankikysymys tai pommitusten jatkuminen Afganistanin vuoristossa ovat toki ikäviä uutisia, puhumattakaan mahdollinen sota Irakissa. Kuitenkin keskittymällä vain vastustamaan Yhdysvaltain liikkeitä, rauhanliike ottaa itselleen rakkikoiran roolin ja militaristien karavaani jatkaa kulkuaan.

Huomio tulisi kiinnittää ensisijaisesti rakenteellisiin kysymyksiin ja etsiä rakentavia ratkaisuja terrorismin ja joukkotuhoaseiden tuomiin ongelmiin. Terrorismin vastaisen sodan siivellä tapahtuu monia muutoksia, joiden vaikutukset kantavat Afganistanin pommituksia pidemmälle. Yhdysvaltain muuttunut suhtautuminen ydinaseisiin, voimakas tuki liittolaishallituksille näiden demokraattisuudesta välittämättä, asekaupan kiihtyminen ja väkivallan käyttö ensisijaisena konfliktinratkaisukeinona vaikuttavat tulevaisuuden konflikteihin.

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (1/2002)