> RAUHA

> PASIFISTIN TYÖPÖYDÄLTÄ

Ahmatti 2000

Kun sotilaat toivat sotaharjoituksen pääkaupunkiseudulle, eivät rauhanaktiivitkaan jääneet toimettomiksi. Puolustusvoimien "Ahmavaara 2000" vääntyi "Ahmatti 2000" -rauhanharjoitukseksi, joka viiden päivän ajan kritisoi suomalaista turvallisuuspolitiikkaa eri puolilla Helsinkiä.

Puolustusvoimien pääsotaharjoitus Ahmavaara 2000 koostui kahdesta osasta: pääkaupunkiseudulla 5.6.-9.6 järjestetystä Ahma-harjoituksesta, jossa valmistauduttiin strategisen iskun ennaltaehkäisyyn, ja Itä-Suomeen sijoitetusta perinteisestä Vaara 2000 -sotaharjoituksesta. Ahma 2000:een osallistui noin 10 000 miestä, satoja ajoneuvoja, hävittäjiä ja miltei kaikki merivoimien alukset. Vaara 2000 -taisteluharjoitukseen osallistui yli 10 000 sotilasta ja 2000 ajoneuvoa. Harjoitukset maksoivat pääesikunnan mukaan yhteensä noin 50 miljoonaa markkaa.

Käytännössä Ahma 2000:ssa harjoittelivat lähes koko puolustusvoimat ja tämä näkyi myös kaupungilla: sotilaat linnoittivat strategisia kohteita, muun muassa Kasarmitorin ympäristöön levitettiin kymmeniä paperipaaleja ja Hornetit valvottivat herkkäunisimpia. Merivoimat ammuskelivat myös ahkeraan pitkin Suomenlahtea.

Pasifistien vastatoimet

Lukuisat rauhanjärjestöt, muun muassa Aseistakieltäytyjäliitto, Suomen Sadankomitealiitto, Suomen Rauhanliitto ja Rauhanpiippu Helsingin yliopistosta, organisoivat toimintaa sotaharjoituksen jokaiselle päivälle. Ahmatti 2000 -kampanjan tarkoitus oli esittää vastalause suomalaiselle "uusmilitarismille" ja yhteiskunnan varojen tuhlaamiselle. Harjoitusten ensimmäisenä päivänä Ruokaa ei aseita -ryhmä jakoi Hakaniemessä ilmaista kasvisruokaa lähes 200 ihmiselle ja kiinnitti siten huomiota yhteiskunnan vähäosaisiin. Ryhmä on osa 1980-luvulla Yhdysvalloissa syntynyttä Food not Bombs -liikettä.

Tiistaina vuorossa oli rauhanharjoituksen päämielenosoitus. Teemalla "Leikitään sotaa mutta ei verorahoilla" järjestetty kulkue keräsi satakunta sotaharjoituksen vastustajaa. Antimilitaristisen soittokunnan johtama kulkue marssi Pääesikunnan edestä Kaartin kasarmille Mechelininkadulle. Marssin aikana järjestettiin myös vesisotaharjoitus, jonka lukuisten "uhrien" ympärille piirrettiin liituviivat oikean sodankäynnin vaaroista muistuttamaan.

Loppuviikkoa sävyttivät yksittäiset kansalaistottelemattomuustempaukset eri puolilla kaupunkia - lähinnä siis siellä, missä armeijakin harjoitteli. Torstaina Muurinmurtajat -toimintaryhmä valtasi yhden miehistönkuljetusvaunun ja ripusti siihen banderollin, jossa luki "Varustelu jäihin". Poliisi rajoitti mielenilmauksen puolituntiseksi. Ahmatti 2000 huipentui perjantaina Mannerheimin patsaalla järjestettyyn suureen vesisotaharjoitukseen ja rauhan solmimiseen eduskuntatalon portailla. Pilaa sotaherrojen touhuista riitti siis usealle päivälle.

Miksi armeija ei saisi harjoitella?

Kylmän sodan päättyminen muutti ratkaisevasti turvallisuusympäristöä myös Suomessa, ja perinteiset uhkakuvat menettivät merkitystään. Tähän muutokseen reagoitiin useimmissa maissa pienentämällä asevarusteluun käytettyjä varoja: Länsi-Euroopan maiden sotilasmenot laskivat vuosina 1989-98 jopa 15 prosenttia. Suomessa oltiin lamavuosina valmiita leikkamaan rajusti julkista sektoria, mutta puolustusmenot kääntyivät nousuun. Kenraalit tosin väittävät puolustusbudjetin laskeneen viimeisen viiden vuoden aikana: kyse on kuitenkin siitä, että näin vertailukohdaksi on valittu ne vuodet, jolloin maksettiin Hornet-hävittäjien suurimmat laskut!

Vastaavasti Länsi-Euroopan maissa on siirrytty yhä enemmän huipputekniseen ammattiarmeijaan: Suomessa ajetaan kahden järjestelmän mallia, jossa toisaalta luodaan viimeisen päälle varustettuja valmiusjoukkoja ja toisaalta ylläpidetään kansainvälisesti poikkeuksellisen laajaa asevelvollisuusarmeijaa. Kun Suomessa noin 80 prosenttia asevelvollisuusikäisistä miehistä suorittaa varusmiespalveluksen, jäädään Ruotsissa alle 50 prosenttiin, Saksassa koulutetaan kolmannes ikäluokasta, Venäjälläkin viidennes. Monissa Länsi-Euroopan maissa ollaan joko siirtymässä tai on jo kokonaan siirrytty ammattiarmeijaan.

Ahmatti 2000 halusikin muistuttaa, että kuvitteellisten sotilaallisten uhkien torjumiseen käytetyt varat edistäisivät suomalaisten turvallisuutta paljon paremmin, jos niillä torjuttaisiin todellisia uhkia. Ahmattiaktiivit tiivistävät, että ihmiskuntana meillä ei ole varaa väkivaltaisiin konflikteihin, eikä veronmaksajina pidettyihin sotaharjoituksiin. Suomea uhkaavat ennen kaikkea globaalit ongelmat: niin ympäristön tila kuin maailman epätasa-arvoistuminenkin. Niihin ei voi varautua Ahmavaaran kaltaisilla sotaharjoituksilla. Sen sijaan miinanraivausta, rauhanturvaamista ja konfliktien jälkeistä jälleenrakentamista voisi turvallisuuspolitiikkamme painottaa entistä enemmän.

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Pax-lehdessä (2/2000)